Siina odotellessani vuoroani luokseni tuli korealainen tytto, joka ojensi katensa ja sanoi selvalla suomen kielella "Terve, hauska tutustua!". Han oli ollut vaihto-oppilaana "Kertun ja hanen miehensa" luona Joensuussa ja hyppi melkein tasajalkaa siita ilosta, etta sai puhua pitkasta aikaa Suomea. Kukapa ei moisesta ilahtuisi. Han ei ollut Cambridgessa viela koskaan tavannut suomalaisia, ainoastaan ruotsalaisia. Ei ole sama, ei - voin hyvin kuvitella mita ruotsalaiset ajattelevat kun kertovat tulevansa Ruotsista ja taas yksi ihminen kertoo olleensa itsekin Suomessa. Annoin talle uudelle ja toistaiseksi ainoalle korealaiselle tuttavalleni sahkopostiosoitteeni ja pian sen jalkeen han pyyteli anteeksi sita, etta oli mukamas hairinnyt minua. Siihen hanen ystavansa, tummaihoinen Raamattua kainalossaan kantava afrikkalaismies, totesi: Anteeksi, anteeksi, tyypillista korealaisuutta. Aina pyytelemassa anteeksi. Mietin, etta no ei sitten varmaan ollut vaikea sopeutua Suomeen eika kannata menna Hollantiin.
Koelaulu oli melko rento tilaisuus. Siis niin rento kuin koelaulu voi olla (lue: tarisin kuin hullu). Minun piti laulaa JAA:ta ja JOO:ta ylos ja alas ja korkea C:kin tuli onneksi helposti. Sain myos toistella hamaria viiden savelen melodioita ja laulaa sointujen keskimmaisia nuotteja ja vanhaa musiikkia suoraan nuoteista ja kohokohtana esittaa "Happy Birthday":n. Laitoin paivansankarin kohdalle oman nimen, vaikka tekikin tosi kovasti mieli laulaa "Mike", koska apulaiskuoronjohtajan nimi oli Michael. En kehdannut. Tama biisivalinta johtui muuten siita, etta en (yllattaen) tuntenut sita amerikkalaista kansanlaulua, joka olisi pitanyt laulaa ja johon ei ollut nuotteja.
Tassa muuten korealaisversio syntymapaivalaulusta, jos haluatte opetella. Sita saattaa milloin tahansa tormata syntymapaivaansa viettavaan korealaiseen ja korealaisen kulttuurin mukaan on ehka todella kohteliasta ensin esittaa tama laulu ja sitten pyytaa anteeksi.
Viimeistaan huomenaamulla tiedan, tarvitseeko kuoro minua laulamaan Dvorakin Stabat Materia, mika onkin katevaa, koska huomenillalla on ensimmainen kuoroharjoitus. Kuoro harjoittelee kaksi kertaa viikossa kuuden viikon ajan ja laulaa yhden konsertin elokuussa. Kyseessa on puolentoista tunnin mittainen teos.
Viime yona nukuin todella huonosti, koska painostava ilma vain paheni. Herasin kolmelta ja minua kolotti joka paikasta - kiva olla tallainen luonnonlapsi. Paatin sen seurauksena jaada kotiin tekemaan toita, jotta sain nukkua vahan iltapaivalla. Onneksi taalla oli koko paivan kova ukkonen, tosin Rocco-koiraparka on ehka kanssani eri mielta. Han tarisi koko paivan jaloissani ja seurasi minua joka paikkaan, vessaankin. Yleison pyynnosta tassa viela kuva uljaasta Roccosta eilen kun aurinko paistoi eika taivaalla ollut uhkaavia salamia.
Kommentit