Hei, harmittaa kylla, etta taalta ovat kaikki kuvat kadonneet. Paatin lopetella taman blogin kirjoittelun talta eraa ja laitella kuvia ja paivityksia tuonne Facebookiin, joka tuntuu hieman luotettavammalta... Kiitoksia, etta olette lukeneet kirjoituksiani.

Lokakuun 29. paiva lennan takaisin Hollantiin ja sita ennen minulla on taalla viela aika paljon tekemista. Ensimmainen artikkeli on jo oikeastaan kirjoitettu ja lahtee tutkijaryhmamme kommentoitavaksi toivottavasti ensi viikolla. Etta jotain taalla on saatu aikaiseksi sentaan alkuhankaluuksista huolimatta. Pitakaa peukkuja, etta saamme sen julkaistuksi hyvassa lehdessa, pliis.

Hei, taalla ollaan taas! Vuodatuksessa oli viikkojen kayttokatko ja kaikki kuvat ovat kadonneet. Etta sellaista. Hieno palvelin.

Onneksi meilla toissa ja privaatisti minulla on ollut enemman onnea informaatioteknologian kanssa; olen edistynyt tosi hyvin tutkimukseni kanssa ja teen viimeisia analyyseja ja olen pitkalla ensimmaisen artikkelini kanssa. Muutaman seuraavan viikon aikana saamme taman tutkimuksen toivottavasti paatokseen ja paasen lahettamaan artikkelin julkaistavaksi. Meilla on hienot tulokset, joten yritamme tasokasta julkaisua. Olen aloittelemassa tassa myos samalla toista projektia, koska Bostonin reissunihan on jo puolivalissa!

Ja privaatisti tormasin silloin ensimmaisen Hollannin jalkapallo-ottelun yhteydessa mukavaan hollantilaiseen IT-mieheen. Mutta siita lisaa myohemmin

Istuskelen taas tassa punaisen poydan aaressa ja katselen pyoreaa kuuta. Kokkasin asken pitkaksi venahtaneen tyopaivani jalkeen vuokraisantani huvittuneen katseen alla pastakastiketta purkista ja raastoin siihen paalle tanskalaista juustoa. Han on itse kova mies kokkaamaan ja yrittaa motivoida minuakin. Tuloksetta. Mielellani hakisin joka paiva pikaruokaa mutta yritan olla vahan jarkeva ja tehda joskus ruokaa kotona. En tieda tosin kumpi on oikeasti terveellisempi vaihtoehto. Taalta lahelta Cafe Beirutista saa ihania falafel-wrappeja eika niissa voi olla mitaan epaterveellista, koska ne ovat niin hyvia.

Tanaan Hollannin ja Suomen uutissivustoilla on ollut tallainen uutinen. Tuo artikkelissa esiintyva tohtori Jiali Han on toinen takalaisista pomoistani ja tutkimus on siis meidan ryhmalta. Hauska, etta se saa noin paljon julkisuutta! Ehka minunkin nyhvaykseni muutaman kuukauden paasta? ;-)

Olin etsinyt pienta kuoroa/lauluryhmaa sen ison kuoron lisaksi ja tanaan sain viestin Andrew Clarkilta (se kuoronjohtaja ja Harvardin Choral Music Director siis) etta yksi hanen oppilaistaan on perustanut kesakamarikuoron. Meilailin heti sen oppilaan kanssa ja menen nyt perjantaina sitten laulamaan eri aikakausien motetteja pienemman ryhman kanssa. Meilla pitaisi olla pari konserttia elokuun loppupuolella.

Eilen taalla oli vuokraisannan vieraina kaikenlaisia taiteilijoita Bosniasta, Israelista, Costa Ricasta ja muista eksoottisista maista. Menin itsekin vahaksi aikaa istumaan heidan kanssaan takapihalle, taktisesti tietenkin jalkiruuan aikaan, koska tiesin, etta tarjolla oli mansikoita, mustikoita ja kermavaahtoa. Yhdella vieraista oli tatuointi, jossa luki: "SISU". Hanen isansa on suomalainen ja puhuu Suomea. Olin vahan vasynyt, koska oli jo aika myoha enka olisi millaan jaksanut selittaa tuhannetta kertaa kaikille, etta kylla Suomessa tosiaan on talvella kylma ja ihan totta jotkut ihmiset menevat saunasta hankeen ja on vaikea kieli juu se suomen kieli ja joo-o meilla on enemman kuin kaksi puoluetta esimerkiksi tosiaan vihrea puolue ja etta suomalaisista perinneruuista ymmarran yhta vahan kuin muustakaan ruuasta paitsi etta voin kylla antaa yhden esimerkin: meilla syodaan BLOOD PANCAKES (verilettuja). Buu, barbaarisuomalaiset!

Entas miten kaantaa sana "sisu" englanniksi? Itselleni tulee siita aina mieleen suo, kuokka ja jussi. Ja tietenkin Gifu. Mutta ei niitakaan pysty selittamaan, niiden kanssa pitaa kasvaa. Paitsi, etta itse tuskin olen koskaan kuokkaa pidellyt.

Kevaalla ennen tanne lahtoa tuli pari kertaa vahingossa tehtya mallin hommia:

Mun kuoron promovideo
Vakikauneushoitolan promovideo

No paasin siihen kuoroon ja olin eilen ensimmaisessa harjoituksessa. Kuoronjohtaja on Andrew Clark, joka on Music Director Harvardin yliopistossa ja ainakin ensimmaisen harjoituksen perusteella kylla tosi hyva. Han luennoi myos vahan harjoittelemastamme teoksesta, jotta tiedamme mita laulamme ja miksi. Kuoro on tosi iso, 151 laulajaa, mutta han kertoi esimerkiksi, etta kun teos esitettiin aikoinaan ensimmaisen kerran, oli laulajia noin 900. Onneksi harjoitustempo on suhteellisen nopea vaikka laulajia on monen tasoisia (yhdys sana?).

Harjoittelemme ja esitamme teoksen tassa rakennuksessa Cambridgessa Harvard Yardin vieressa. Rakennuksen nimi on Sanders Theatre ja se on luonnossa onneksi oikein pain. Vuokraisantani huomautti, etta on erikoista, etta rakennuksen nimi kirjoitetaan theatre eika theater niin kuin se oikeasti amerikanenglanniksi pitaisi kirjoittaa.



Juttelin paluumatkalla kahden vanhemman mieshenkilon kanssa, jotka olivat kovin kiinnostuneita Finlandia-hymnista ja halusivat tietaa, kuka kirjoitti hymnin suomenkielisen tekstin. En valitettavasti pystynyt tallaista tiedonjyvasta vetaisemaan hihasta. Mutta kunnon tutkijana olen sittemmin ottanut asiasta selvaa hakukoneen avullla ja aion kertoa heille ensi harjoituksessa, etta kyseessa oli V.A. Koskenniemi. Vaihtoehtoisesti hymni voidaan laulaa Wäinö Solan sanoituksella.

Tama Sibeliuksen itsensa kommentti Finlandia-hymnista on kylla hieno: Sita ei ole tarkoitettu laulettavaksi. Sehan on tehty orkesteria varten. Mutta jos maailma tahtoo laulaa, niin ei sille mitaan mahda. Mykistavaa viisautta, Sibbe.